Globaalien ratkaisujen paalupaikalla

  – Satama on kuin verisuonisto, jonka avulla kytkeydymme globaaliin yhteyteen, professori Arto O. Salonen Itä-Suomen yhteiskunta- ja kauppatieteellisestä tiedekunnasta sanoo.

Tavallinen, arkinen elämämme joutui koetukselle koronapandemian puhjettua. Huoltovarmuudestamme 79 prosenttia kytkeytyy vesiteitse tapahtuvaan liikenteeseen.

– Tosi harva ihminen hahmotti ennen kriisiä, että maailma on täysin globaali ja kuinka riippuvaisia olemme ulkomaailman yhteyksistä.

Kriittisyys ja vaatimus vastuullista toimintaa kohtaan ovatkin hänen mukaansa maailmanlaajuisessa kasvussa, eikä niitä voi sivuuttaa. Suomen etuna on viisas, kauaskatseinen päätös olla eturintamassa laivaliikenteen puhtaudessa. Laivarahdin rasitteena ei kestävyyden näkökulmasta ole Salosen mukaan päästöt.

– Iso kysymys on, miten logistiikka ja tuotantoketju saadaan läpinäkyväksi. Mitä kauempana kuluttajat ovat tuottajista, sitä läpinäkymättömämmäksi toiminta muuttuu.

Jos satama on verisuonisto, tulli on sihti, joka suojaa meitä sisään pyrkiviltä myrkyiltä.

– Hienoa, Salonen toteaa ja viittaa tullin tekemiin löytöihin raaka-aineiden ja elintarvikkeiden torjunta-ainejäämien määrissä.

Kansainvälisessä ja kotimaisessa kilpailussa menestyminen edellyttää hänen mielestään eräänlaista kasvojen esiinmarssia. Tuotannon valmistusketjujen häivyttäminen ja kasvottomuus koituvat verkottuneessa maailmassa no­peasti maineriskiksi.

Vilpin paljastavasta lohkoketjuteknologiasta povattiin ratkaisua, mutta teknologian laajemmassa käyttöönotossa on ollut ennakoitua enemmän haasteita.

Suomen kestävyyspaneelissa toimiva Salonen uskookin, että raaka-aineiden tuotanto ja tuotteiden valmistus siirtyvät osittain lähemmäksi kuluttajaa. Paikallisuudella ja kotimaisuudella varmistetaan läpinäkyvyys ja työpaikkojen säilyminen.

Täysin riippumattomaksi Suomi ei voi kuitenkaan tulla.

Portit auki ulkomaailmaan

Suomen tavoite on olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä ja hiilinegatiivinen pian sen jälkeen. Salosen uskomuksen mukaan siirrymme kohti maailmaa, jossa jäte-käsitteelle ja likaiselle energialle ei ole enää käyttöä. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää globaaleja ratkaisuja ja vaikuttamista.

– Joku ne ratkaisut rakentaa – ennakoivasti tai pakon edessä. Ennakoivasti toimivilta niitä ratkaisuja sitten kysellään. Ja niiden skaalautumispotentiaali on koko planeetan kokoinen. Tässä on iso mahdollisuus Suomelle.

Salonen perää Suomelta nyt päättäväisyyttä ja pitkän aikavälin suunnitelmaa: minkälainen haluamme olla.

Hän muistuttaa, että ihmisen tarkoitus on kukoistaminen, ei menestyminen.

– Portit ulkomaailman ovat ratkaisu, ei yksinään tuhertaminen.

Suomalaisten perisynniksi on nimetty usein ongelmien parissa piehtarointi. Nokittelulle ei ole Salosen mielestä nyt sijaa.

– Ei anneta vaihtoehdottomuuden rautahäkin kahlita meitä. Kun meillä on mahdollisuus ottaa globaalien ratkaisujen paalupaikka, otetaan se.

Suomen kilpailuvalttina Salonen pitää säntillisyyttä. Suomella on mahdollisuus profiloitua skandinaavisena hyvinvointiyhteiskuntana. Veturina toimii Helsinki, joka tunnetaan maailmalla.

– Jos katsomme ruotsalaisia, jopa siellä ote lipsuu. Meillä on sellainen maine, että hommat hoidetaan. Emmekä ole itää emmekä länttä.

Nämä ominaisuudet ovat koronan runtelemassa maailmassa yhä tärkeämpiä. Salosta harmittaa, että näkemyksellinen lähestyminen, tulevaisuuslähtöinen tapa suhtautua asioihin leimataan usein idealismiksi.

– Idealismia tarvitaan. On oltava ideoi­ta, joiden varaan lähdetään rakentamaan suomalaista yhteiskuntaa. Enemmän kuin koodareita, tarvitaan niitä, jotka tunnistavat, millaista maailmaa kannattaisi koodilla rakentaa. Kun rutinoituneet toimintatavat ovat koronan vuoksi katkolla, on mahdollista omaksua uutta.